Jouluinen vohvelikangasliina

Sain työkaveriltani työurani alkuaikoina kauniin jouluisen vohvelikirjontamallin, jonka olen muutamana vuotena oppilaideni kanssa toteuttanut. Tähän työhön olen aina valinnut itse vohvelikankaan väriksi joulunpunaisen ja käytettävien lankojen väriksi tummanvihreän sekä valkoisen, sillä työn kuusikirjonta määrää käytettävät värit. 

Työ aloitetaan hapsuttamalla liinan reunat. Tämän jälkeen lähdetään tekemään kuusikuviointia (ks. lähikuvan malli) vihreällä langalla liinan toiseen pidempään reunaan. Kun molempien reunojen vihreä kuusikuvio on valmis, tehdään sen päälle lumikerros valkoisella langalla. 

Liinan kuvio on aika haastavaa tekemistä ja olenkin tehnyt tämän työn vasta kakkosluokkalaisten kanssa. Jos kuviointi aiheuttaa ongelmia ja valmistuu hitaasti, voi halutessa valkoisen lumikerroksen jättää tekemättä.

Vohvelikankaan leveys mallityössäni on noin 32 cm ja noin korkeus 27 cm.

Käsikortti isälle

Tein sunnuntaina oppilaideni kanssa isänpäiväkortit, jotka aloitimme painamalla pullovärillä kädenjäljet A4-kokoisesta vahvasta askartelupaperista taitettuun korttipohjaan. Jäljen kuivuessa annoin oppilaille Värinauttien Perhe-sivuilta tulostetun ihanan monisteen, johon oppilaat saivat täyttää sopivat tekstit sen mukaan, kenelle kortin halusivat tehdä. Kädenjäljen kuivuttua, liimasimme täytetyt monisteet korttien sisälle.

Lopuksi kiinnitimme kortin kanteen Dymolla tehdyn isälle-tekstin ja liimasimme kädenjälkeen punaisesta kimallepaperista kuvioleikkurilla leikatun sydämen. 

Avaimenperä kutistemuovista

Teimme viime vuonna tyttäreni kanssa isänpäivälahjaksi avaimenperät kutistemuovista. Kokeilin tuolloin ensimmäistä kertaa kutistemuovia ja se yllätti materiaalina helppoudellaan ja hauskuudellaan. 

Tyttäreni piirsi ensin permanent tusseilla kutistemuoviin isän sekä isosiän kuvan ja sydämet molemmille. Kuvien piirtämisessä tuli huolehtia, että ne olivat tarpeeksi isoja, jotteivat ne uunissa olemisen jälkeen olisi liian pieniä käytettäväksi.

Tämän jälkeen leikkasin ne irti muovista ja painoin reiät kaikkien yläosaan. Sitten laitoimme ne uuniin ja seurasimme uunin luukusta ihmetellen niiden kutistumista ja uudelleen suoristumista. Uunista ottamisen jälkeen pujotimme sydämen, ihmisen sekä avainrenkaan pieneen ketjuun ja suloiset avaimenperät olivat valmiit hurmaamaan isän sekä isoisän.

Näitä olisi mukava tehdä koulussakin oppilaiden kanssa, jos tietenkin vain löytyy mahdollisuus kutistemuovin uunissa lämmittämiseen. Kutistemuovista tuli vahvan oloista uunissa käynnin jälkeen, joten avaimenperät eivät helposti mene rikki. Tästä tuli myös monta ideaa myöhemmälle käytölle, esimerkiksi äitienpäivänä voisi hyvin tehdä samasta materiaalista kauniin kaulakorun lahjaksi.