Dioraamahuone

Tyttäreni teki viime syksynä yhtenä askarteluprojektina etäkoulussa dioraamahuoneen. Ajatuksena oli, että huone voi olla samanlainen kuin oma huone, mutta sen voi askarrella erilaiseksikin oman mielikuvituksen mukaan. Mielestäni dioraaman tekeminen oli hauska idea ja sitä voi käyttää oppilaiden kanssa juuri näin lukuvuoden alussa. Tällöin jokainen oppilas saa kertoa taiteen avulla jotain itsestään, kodistaan ja tykkäämistään asioista.

Tehtävän tekemisen tyttäreni aloitti piirtämällä dioraamahuoneensa paperille, johon olin piirtänyt valmiiksi huoneen seinäviivat näkyviin. Piirtämisen jälkeen hän kirjoitti vielä paperin toiselle puolelle luettelon huoneeseen askarreltavista asioista. Sen kanssa oli helppo miettiä, missä järjestyksessä haluaisi asiat tehdä, ja mitä vielä oli tehtävänä. 

Tyttäreni tehtäväohejeistuksessa oli askarrella dioraama kenkälaatikkoon, mutta meillä ei tuolloin ollut tyhjää kenkälaatikkoa saatavilla, joten päätimme käyttää siihen hieman rikki menneen sälytyslaatikon, joka oli kooltaan juuri sopiva. Käytimme dioraaman tekemiseen laatikoistani löytyviä askartelu- sekä kierrätysmateriaaleja.

Huoneen sisutamisen aloitimme liimaamalla laatikon seiniin tyttäreni valitsemaa kuviopaperia tapetiksi. Tämän jälkeen hän piirsi taulun sekä ikkunat ja liimasi ne paikoilleen. Seuraavaksi hän leikkasi peilin hopeisesta paperista ja reunat sille vaaleanpunaisesta paperista. Peilin reunaliimausten kuivuttua hän kiinnitti sen seinälle, leikkasi huopakankaasta verhot ja liimasi ne paikoilleen. 

Kattoon askartelimme yhdessä pienen lampun munakennon keskikorokkeesta. Leikkasin tarvittavat osat (lampunvarjostin ja kattopidike) ja tyttäreni maalasi lampunvarjostimen haluamallaan värillä ulkoapäin. Sisältä hän maalasi lampunvarjostimen keltaiseksi ja narun kiinnittämisen jälkeen hän liimasi sinne pienen keltaisen pallon lampuksi. Narun toisen pään kiinnitimme kattopidikkeeseen, jonka avulla tyttäreni liimasi lampun lopuksi kattoon kiinni.

Huonekalujen tekemisessä tyttäreni tarvitsi jonkin verran apua pahvien leikkaamisessa sekä liimausten tekemisessä. Saimme kuitenkin yhteistyöllä valmiiksi suunnitelmien mukaan sängyn, tuolin sekä työpöydän. Hyllyn päätimme muuttaa yöpöydäksi, sillä eskarilaisen kärsivällisyys ei enää riittänyt sen tekemiseen. Sänkyyn hän liimasi vielä lisäksi huopasydäntarran tyynyksi ja huopakankaan palasesta hän laittoi peiton sängyn päälle.

Maton tekeminen oli oma pieni projektinsa, jossa autoin tytärtäni tekemällä kudontakehikon paksusta pahvista ja kiertämällä siihen valkoisen loimilangan kudontaa varten. Tämän jälkeen tyttäreni pujotteli valitsemaansa lankaa tylpän askarteluneulan avulla loimien ylitse ja alitse reunalta toiselle. 

Lopuksi katkaisimme loimet pahvin takaa ja teimme kiinnityssolmut maton molempiin päihin. Matosta tuli hieman löysä ja jälkeenpäin ajatellen loimilangat olisi voinut laittaa lähemmäs toisiaan, jotta tältä olisi vältytty. Matto oli kuitenkin tyttärelleni mieleinen ja se pääsi koristamaan valmiin dioraamahuoneen lattiaa. Huoneen kirjoituspöydälle tyttäreni teki vielä lopuksi tietokoneen, jota hän käytti tuolloin päivittäin koulunkäynnissään. 

Kun dioraamahuone vihdoin valmistui, sinne piti tietenkin etsiä asukki. Tyttäreni löysi leluistaan juuri sopivan nuken, jonka kanssa hän iloisesti esitteli lyhyellä videolla omaa valmista huonettaan muille luokkalaisilleen.

Dioraamahuooneen jatkotehtäväksi sopisi hyvin huoneen sisällöstä tai sen tekemisestä kirjoittaminen. Projektin etenemisestä voisi kirjoittaa myös jo huoneen tekemisen yhteydessä.